Sanoma on aloittanut kampanjan Ylen alasajamiseksi kantelemalla yhdessä Medialiiton kanssa ainutlaatuisesta kansallisesta suoratoistopalvelustamme Yle Areenasta EU:n komissiolle. Kantelussa konsernia kismittävät erityisesti Areenan sisältämät oppimisen materiaalit. Taustalla lieneekin Sanoman pyrkimys monopoliasemaan suomenkielisten oppimateriaalien tuottajana — alalla, jossa Yle on ilmeisesti ainut varteenotettava suomalainen kilpailija.

Medialiitto ja Sanoma ovat aikaisemmin kannelleet komissiolle myös Ylen tekstimuotoisista verkkosisällöistä. Ylen poikkeuksellisen laaja-alaiset ja korkeatasoiset verkkomateriaalit vievät kantelun mukaan kaupallisten mediatalojen klikkijournalismilta ja anglomaailmasta ostetuilta käännösartikkeleilta maksukykyisiä lukijoita. Näiden lukijoiden oletetaan siirtyvän suoraan kuluttamaan kaupallisen medioiden palveluita Ylen tarjonnan poistuttua. Lienee sanomattakin selvää, että sisällön laatuun panostaminen vaikkapa Suomen Kuvalehden malliin ei ole edes käynyt Sanoman päättäjien mielessä mahdollisena kilpailuvalttina.

Kaupallisesti riippumattomana toimijana Yle on ainutlaatuisessa asemassa ainoana suomalaisena mediana ja oppimateriaalien tuottajana, jonka on edes teoriassa mahdollista olla toiminnassaan puolueeton. Osakeyhtiömuotoisten mediatalojen tehtävä kun on ensisijaisesti tuottaa omistajilleen voittoa, mikä tänä klikkijournalismin aikakautena näyttää Sanomalle tarkoittavan liukuhihnalta tuotettuja, mahdollisimman paljon sometykkäyksiä kerääviä yksinkertaistettuja tekstejä ja uutisia sekä markkinatalouden ilosanomaa levittäviä pöhinäjuttuja. Näistä teksteistä ovat tyypillisesti vakavasti otettavan uutismedian ominaispiirteet kaukana, ja sekös mediakonserneja kismittää, kun luotettavaa tietoa janoavat lukijat etsivät uutisensa ja artikkelinsa muualta — kaiken lisäksi vieläpä ilmaiseksi.

Ylen uutispalvelut ovatkin merkittävä sivistävä ja tasa-arvoistava tekijä Suomen kaltaisessa maassa, jossa kaupallisten medioiden tilaajahinnat nousevat pienen väestöpohjan takia väistämättä vähäosaisimpien saavuttamattomiin. Merkittävälle osalle suomalaisia jäisi jäljelle vain iltapäivälehtien uutiset sekä yhdysvaltalaisten teknologiajättien somen kautta tarjoamat linkit ilmaisiin juttuihin, mikäli Yle Areena ja Yle Uutiset kantelun seurauksena jouduttaisiin lakkauttamaan. Ylen nykyinen erikoisasema ennen kaikkea ilmaisena koko kansan palveluna onkin yhteiskunnalliselta merkitykseltään aivan valtavan tärkeä näin valeuutisten ja disinformaation aikakautena. Sanoman ja Medialiiton kantelulla tavoittelemalla kehityssuunta sopisi toki kaupalliselle medialle varsin hyvin, mutta jälki tulisi todennäköisesti olemaan yhteiskuntamme kannalta tuhoisaa.

Viimeistään nyt on korkea aika herätä ymmärtämään yleisradiotoiminnan merkitys suomalaiselle yhteiskunnalle, koulutusjärjestelmälle ja eurooppalaisittan verrattain korkealle medialukutaidolle. Kansalaisaloite Ylen tekstisisältöjen turvaamiseksi on hyvä alku. Perustuslakiin on myös kirjattava pykälä, joka turvaa Ylen toiminnan jatkumisen nykyisessä laajamittaisessa ja laaja-alaisessa muodossaan ja takaa suomalaisille jatkossakin ilmaisen pääsyn luotettavan journalismin pariin. Muuten menetämme kaupallisen median ahneudelle jotain sellaista, mitä emme tule enää koskaan saamaan takaisin.